kuulumiset

En oo kirjottanu tänne sataan vuoteen. On ollu vähän kaikenlaista. Ton viimisimmän postauksen jälkeen ajattelin, et mun on nyt pakko saada lisää painoa. Halusin olla ilosempi ja energisempi. En kestäny sitä jatkuvaa  kylmyyttä(+ihmeellisen talviturkin kasvamista kaikkialle/:D) ja sitä, kuinka luut paino istuessa. Ja niimpä mä aloin pyristellä pois laihuusajatuksesta. Ja pääsinkin. En miettinyt kaloreita(ainakaa paljoo) ja olin oikeesti paljon energisempi. Ja musta näytin silti ihan laihalta. Eikä kiinnostanu yhtää lihonko jos syön jotain. Se oli ihanaa.

Sit tapahtu jotain. Näin lehdessä(missmix) jutun Valehtelevien viettelijöiden Lucy Halesta, joka kerto syömishäiriöstään. En lukenu juttua, mut tuli ihme fiilis. Nykyään niin helvetin kaunis tyttö, ja silläki on pyörinyt ajatukset ruoassa ja liikunnassa. Kaunis ja menestynyt. Tyyppi jota oon ihaillut.



Seuraavana päivänä ostin ittelleni Ben & Jerry´sin, jonka olin luvannu ittelleni koeviikon päättymisen jälkeen.(eli palkinnoks.....) Mutta sen syöminen ahisti, iha ekasta lusikallisesta alkaen. En syöny puoliakaan, vaik tuntu et sen pohja olis ollu jo näkyvissä. Ihnotti. Join ties kuinka monta lasillista vettä, ajatellen että jos se vois viedä sen moskan mun sisält vaan pois. Ja kävin salilla. Illalla kertasin yhä uudestaan ja uudestaan päivän syömisiini, skipattui aterioita ja paljon niitä kaloreita nyt tuli.

Siitä lähtien kuiskuttava ääni oli taas päässäni. En saanut napostella. Katoin taas ruokien kaloreita ja mietin mitä söin ja mitä seuraavana päivänä voisin syödä. Pari päivää sitten en syöny yhtää kunnon ateriaa, vain välipaloja.  Energiat oli koko päivän alhaalla, mutta liikuin normaaliaki enemmän. Koulussa oli pitkästä aikaa liikuntaa. Mä en tehny muutaku vertailin itteeni muihin. "Mähä oon iha laiha. Eiku ei. Apua, kuinka laiha toiki ja toi on. Eikä noi kai liiku yhtää(?). Mäki haluun. Oon niin kaukana tollasesta. Liikaa rasvaa mahassa, liian vähän olkapäiväissä. Ei kukaan haluu läskiä, eikä kyl luitakaan. Ja mussa on kumpaakin.."

Seuraavan aamuna näin peilistä kylkiluut. "Ei taas. Ei taas tätä! En saa päätyy taas tähän." Niimpä söin enemmän ja useemmin. Eilen leivoin, söin takinaa, söin valmiita leivoksia, söin kaapista löytyvii keksei ja jäätelöö. Ihan liikaa. Pystyn taas puristelee läskejäni. Silti mä tänäänki söin kunnolla ja herkuttelin(onneks triplasti vähemmän). Puhuin yhden kaverini kanssa pitkästä aikaa. Se käy nykyään joka päivä ja monta kertaa salilla, haluaa päästä kesäkuntoon. Alko ahistaa yhä enemmän. Kesäkunto. Kaikki haluu saavuttaa sen, kaikki pyrkii siihen. Se on joku määränpää, minkä eteen tehään töitä. Se on tärkee asia. Asia, jota kohti munkin pitäis pyrkiä. Kaverini on koko ajan salilla, mä kotona lihoamassa. Mun pitää lopettaa ja ottaa taas itteeni niskasta kiinni.                        
  Jep, tässä sitä taas ollaan.