Ihme maikka

Onneks tänään oli kiva päivä, vihdoin.

Mun terveytiedon maikka ärsytti ja hämmens mua taas. Vähä erikoinen tyyppi, naureskelee mm. syömishäiriöille. Jonkin aika sitten piti tehä kolmen päivän syömispäiväkirja(jaiks!), johon ois pitäny laittaa kaloritki. Sitse oli "No ei laitetakkaa, ties jos jollain tulis tääl anoreksia. Hehheh"<--nauro päälle.

Tänään se kerto jostain tutustaan, lukio ikäisestä(?) ballerinasta, joka sairastaa syömishäiriötä. Tyttö, joka on ollut totaali kieltäytyjä ala-asteesta asti(baletin takia)--ei oo syöny suklaata ja karkkeja sen jälkeen (tai mistä toi sen tietää). Maikka kerto kuinka tää ballerina pyrkii syömään mahdollisimman terveellisesti, kuinka ei syö leipääkään, koska siinä hiilihydraatteja. Must toi taas kuulosti ihan järkevältä. Sit se maikka paasas: " Et ihan kamalaa, ei tollane oo kunnon elämää. Elämään kuuluu nautintoja! Et kyllä tuntuu olevan sekaisin tyttö, kun pitää sitä terveellisenä. " Ja se vaan naureskeli siihen päälle. Olin järkyttynyt.

ballerinat on kauniita, lentoon hyppääviä kevyitä höyheniä

En ymmärrä miksi toi opettaja suhtautuu syömishäiriöhin nauramalla. Se nauraminen oli outoa ja hämmentävää. Luokan tytöt oli hiljaa. Eiks se nää niitä pahana asiana, mahdollisena? Ja noi sen kommentit oli outoja. Määritteleekö se elämisen suklaalla? Että ilman suklaata yms. eläminen ei ole nautinnollista? Ei ruoalle pidä antaa noin isoo osaa. Tai mä en vois antaa. Jos kerran hakisin siitä nautintoa ja iloa elämääni, näyttäisin valaalta. Ja mitä pahaa vähän-syömisessä on? Mitä haittaa jos kieltäytyy leivästä? Se ilo, jonka saa kun kattoo peiliin niistä luopumisen jälkeen, on varmasti parempi kuin hetken herkuttelu.

hymyilyä yksin

Aamu alko hyvin. Olin iloinen ja hymyilin. Kohta se kuitenkin hävis, kun tuli ruokis. Mua haittas se, että huomasin syöväni eniten kavereistani. Ja sit mua ahisti se, että huomasin olevani yksin. Tajusin(jälleen kerran), et mul ei oo ns. parasta kaveria tuolla koulussa(onko muuallakaan?). On iso porukka jossa voin olla, mut sit siin porukas jokasel on joku tärkee ihminen. Jokasella on joku, kelle ne menee eka kertoo tapahtumat, kuulumiset, juorut ymsyms. Tyyppi, jonka kanssa pitää hauskaa. Mä oon tuol ihan yksin. Katon vierestä ja tunnen itseni ulkopuoliseks. Masens ja toivoin et tää koulu vois loppuu pian. Sit pääsis taas jonnekkin uuteen paikkaan, uusien ihmisten luo.

Täytyy vaan hymyillä. Kumpa osaisin niin aurinkoisesti, kuin tuo kuvan tyttö. Hymyileminen on välillä tosi vaikeeta. Tunteet tuntuu vaan paistavan läpi. Ja hymy tuntuu niin tekaistulta, että tulee vielä surullisemmaksi.

what´s next?

Laihdutin vanhoja varten. Sitten mässäilin koko hiihtoloman. Nyt pitäis miettii, et mitä seuraavaksi.
Aamupainoni oli puol kiloa tai kilon korkeempi, kuin viikko sitten. <-En todellakaan voi olla varma, koska meillä on semmone vanha nuolimittarivaaka(nimi?), joka kaikenlisäksi näyttää joka mittaus kerralla eri luvun(siks joudun punnitsee itteni samal moneen kertaan). Mietin, että voisin ostaa ittelleni digitaali vaa´an, sillon näkis kunnolla.

Vaikka painon nousu oli todellakin odotettavissa, ihmettelen miksi se ei noussut enempää. Koska mä näytän    sata kertaa isommalta kuin viikko sitten. Rasvakerrosta on tullut takaisin. Mä vaan haaveilen siitä pienuudesta mitä olin-aamusta toiseen(koska söin syödessäni hyvin-vatsa ei turvonnut). Mä haluun olla timmi. Ja varsinki kesällä en haluu näyttää tämmöseltä sohvaperunalta kuin nyt. Mutta miten mä siihen pääsen?

Aattelin, että voisin kokeilla miten hyvin laihdun terveellisesti. Eli söisin ihan kunnolla, ja liikkumalla yrittäisin laihtua. Jos alan taas säästelee ruoissa, niin se päättyy jossain vaihees ahmimiseen. Jos mä yrittäisin syödä ihan suht normaalin kokosia annoksia ja sit vaan liikkuisin himosti. Ruoka ois mahdollisuuksien mukaan kuitenkin mahd. vähärasvaista/-sokerista. Mutta saisin syödä kans huonoo ruokaa- joskus. Ja mä saisin syödä kahesti viikossa herkkuja. Tykkään nimittäin leipoa. En kieltäisi sitä itseltäni, mutta rajoittaisin niin ettei tulis ylipaljoa herkuttelua. (lähempänä kesää vois taas syödä vähän, koska siten oikeesti laihtuu ja nopee)

Must toi kuulostaa aika hyvältä. Ateriat ois yhä pieniä, mutta sen kokoisia, että nälkä lähtee(ainakin suurimmaksi osin). Koulussa söisin päivän isoimman aterian-sit kukaan ei mieti mitään + jaksan tunneilla. Joisin paljon vettä. Mut sit toi liikunta- mistä sitä saan? Meen kokeilee parin kaverin kanssa viikonloppun tankotanssia. Joko alotan sen tai liityn johonkin kuntokeskukseen. Et ens viikolla alottaisin kunnon kohotuksen. Tää viikko mennään pienillä tai normaaleil ruoilla.

päivä näkymättömissä

Tänään koulussa oli.. kamalaa. Olin loman aikana kauhulla miettinyt aikaisia aamuja ja niitä hirveitä tunteja, joihin joutuisin palaamaan. Mutta ei ne ollutkaan se pahin.
Aurinko on paistanut kirkkaasti koko päivän niin, että kaikki intoilivat kevään tuloa. <-jopa aika rasittavan iloiseen sävyyn. Itse olen aina ollut päätäpahkaa kailottamassa kevään loistoa, mutta en tänään. (ja tulenkohan huomennakaan?). Masens vaan. En jaksa nähdä kaikkia noita ihmisiä taas. Aurinko paistaa silmään. Mul on kylmä, eikä tarpeeks energiaa intoiluun. Ja mitä mä ees intoilisin, kun tuntuu et voisin lysähtää lattialle hetkenä minä hyvänsä.

Ja sit vielä tää yks mun kaveri. Kaveri, joka on nyt parin kuukauden(?) aikana laihtunut hervottomasti. Niin, että jokainen tuolla miettii anoreksiaa ja mitä sille pitäis sanoa. Mietittiin, että se varmaan loppuu vanhojen jälkeen. Tänään katselin sen syömisiä koulussa. Se puhu koko ajan ja samalla pilkko ruokaa. Kastikkeeseen dipattu haarukka kävi suussa kaksi kertaa. Se ei syöny mitään. Ite söin kunnon annoksen. Alko ahistaa, kun mietin ettei se syönyt mitään, kun taas minä kuin mikäkin possu. Ja se, että kaikki on huomannu sen. Kaikki on huomannu kuinka paljon se on laihtunu, ja sanonu sen sille. Mulle ei oo kukaan sanonu missään vaiheessa mitään. Ei kukaan huomaa jos laihdun, kaikki kattoo sitä mun kaveria. Ja emmä tiiä huomaaks ne mua muutenkaan. Silloin huomaa, kun olen super energinen ja iloinen. Mut en oo nyt. Oon liian väsyny ja ahistunu. Taian siis olla muilta näkymättömissä.

kaiken lisäks tää mun kaveri on ihan ylikaunis, pitkä, muodokas, sosiaalinen(!), kaikkien jätkien ihastuksen kohde(ihan oikeestoikeest) ja nyt viel ihan täydellisen laiha..

mennyt loma..

Loman vika päivä.
Oon ollu oikeestaan koko loman sukulaisten luona. En oo tehny mitään. Oikeest, oli päivii jollon en lähtenyt ovesta ulos ollenkaan. Makasin vain sohvalla ja söin. Koko loman. Olin tosi väsynyt koko ajan, masens ja ahistikin.

Ja sit toi syöminen.
Mulla oli sopimus itteni kanssa: vanhojen jälkeen,loman ajan, saan syödä mitä tahansa ja niin paljonku haluan, ilman huonoa omaatuntoa. Mut se oliki vaikeempaa ku kuvittelin. Mietin järjestystä, miten pääsisin takaisin normaaliin syömiseen käsiks(alkaen ykkösestä):

1. saan syödä herkkuja
2. niistä ei saa tulla huonoa omaatuntoa
3. en saa pienentää muita aterioita herkuttelun yms takia
4. alan syödä normaalikokosia annoksia
5. hylkään kolme tuntia ruokailuun- ajatuksen
6. syön silloin kun on nälkä
7. en mieti kaloreita
8. en ajattele mitä oon mennyt syömään
9. en muista mitä oon päivän aikana syöny(koska en oo pistäny merkille)
10. kaikki on normaalisti

Mut ei se ollutkaan niin helppoa. Totutin ajatukseni pieneen ruokamäärään monen viikon ajan.

Oon syöny nyt JOKA päivä herkkuja (leivoksia, karkkia, popcorneja, keksejä...), ja aina on tuntunu morkkis. Ja mä oon syönyt noita herkkuja ihan vapaaehtoisesti- ja vaikkei ois ollu nälkä tai tehny mieli!!(+ eikä ne ees ollu nii hyviä..) Ja muutenki ruokaa oon paljon syönyt. Voisin vaan syödä koko ajan. Ei oo nälkä, mut haluun vaan. Tää varmaa johtuu siit, kun kielsin itteeni jonki aikaa syömäst melkee mitää. Nyt aivot ja keho haluu lisätä rasvakerrosta, mikäli päätyisi taas säästöliekille. Viikkoa vois kuvailla sanalla lihotuskuuri.

tuli tollasiikin syötyä..

En kirjoittanut tänne koko loman aikana, niinkuin olin luvannut. En kuitenkaan pysynyt erossa laihdutusblogeista. Tuntu, että sain niist jotain lohdutusta(?) kun ahdisti.  Ja muutenki toi laihdutus ja ruoast pidättäytyminen oli tavallaan rauhottavaa. Oli jotakin, minkä pystyin (jotenkin) hallitsemaan.
Senkin takia uskon jatkavani tätä. Nousen huomen aamulla vaa´alle ensimmäistä kertaa vanhojen jälkeen. Pelottaa! Toivon vain, ettei paino ois noussu paljoa. Mutta varmastihan se on- söin varmaan enemmän kuin koko joululomalla! Sitä kaikkea rasvan ja sokerin määrää....

Siinä se oli.

Eilen oli wanhat. Toi oli ihana päivä. Kaikki meni hyvin, ja mulla oli äärettömän hauskaa koko päivän ajan. Mukavaa vaihtelua noihin itkupäiviin. Mut toi päivä oli kyllä niin odottamisen arvoinen!
Tyypit ei paljoa kehunu mun mekkoa yms., mut en antanu sen häiritä. Musta olin kaunis ja laiha. Olin TOSI tyytyväinen tuloksiin, mitä aloin hakee tammikuun tokasta viikosta lähtien. Oisin voinu vaan katsella itteeni peilistä. Tietenki mietin, että viel ois voinu, mutta silti. Parempi toi oli, kuin ei mitään.
Mul oli periaate, että kun aamulla se mekko kiristetään, en sitten enää löysäile sitä. Niimpä saan syödä niin paljon kuin huvittaa. Ja todellaki söin.

Siis eilen tuli syötyy varmaa kolmen päivän verran ruokaa. Mä vaa ahmin sitä itteeni(ja sit kuolin ku mekko puristi), veikkei ollu edes nälkä. Veikkaan, että se oli joku aivo/keho juttu. Et nyt täytyy syödä paljon, jos kohta taas rupeen säännöstelee syömisiäni. Söin kans karkkia. Se ei ees ollu nii hyvää, ihanaa ja taivaallista kuin muistin. Silti ahmin niitäki iha hervottomasti. (tuli syötyy kans pizzaa, nugetteja, vaaleet leipää...)

( Mun yks kaveri on laihtunu kyl todella paljon. Kaikki on huolissaan siitä ja sanoo sille et syösyö apua kamalaa syö! Ite en oo sanonu sille mitää. Koska oon sen ihan hyvä kaveri, mun pitäis varmaa puhuu sen kanssa. En kyllä taia olla ihan oikee ihminen siihen,enkä tiiä mitä sanoisin. En tietenkään halua, että sille tulee jotain ongelmaa syömisestä, mut samalla haluisin kysyy silt miltä se tuntuu. Miltä tuntuu, kun kaikki huomaa sun laihtumisen. Ja miten se on pystyny siihen. Sitä en kuitenkaan sais kysyä.)

Mutta mitäs nyt, kun wanhat on ohi? Nyt mulla alko hiihtoloma, ja oon päättänyt, että saan syödä. Saan syödä kaikkia herkkuja ja ruokaa kunnolla, ilman omantunnon tuskia. Sen jälkeen mietin mitä teen. Tuun todennäköisesti lihoo tän loman aikan ihan sikana. Normaali paino tulee taksin, sekä ylimääräistä. Tällä hetkellä se viakuttaa hyvin todennäköiseltä. Tänkin aamun aikana(klo.12.30) oon syöny jo ison kulhollisen muroja, super kalorisen suklaamurukeksin ja kaakaota. Ja voisin syödä vaan koko ajan lisää. Kiellän kuitenkin itteeni ees vähän, joka on kyl vastoin päätöstäni. Mutta jos tää jatkuu tälleen, nii ahmin joka päivä kaikkee turhaa ja ihan hervottoman paljon! Yritän nyt kuitenkin päästä normailiin ruokailuun takasin. Sen takii pidän taukoo tästä blogista ainakin viikon. Jotta omatunto ei kolkuta, ja että pystyisin miettii miten tästä jatkan. Milloin alan treenata kesäkuntoon ja miten. Palaanko normaaliin syömiseen ilman pientä soimaavaa ääntä takaraivossa- se on kyllä ollut jos tiukassa hyyyyyvin pitkään.. No, mut se nähään sitten.

1. Finally

Apua, huomenna on wanhat!! En pysty käsittää et ne vihdoin on. Mua ei jännitä oikeestaan ollenkaa- kunha vaa innostuttaa. No, mut oonko tyytyväinen saavutuksiini? Oon ja en.

Oot ittestäni ihan sairaan ylpee. Sain pidettyy karkki- ja herkkulakon, vaikka herkuttelen normaalista paljon. Ton takii varmastikki mun ihoki on nyt semi hyvä. Söin kans tervellisesti.
En saanu laihdutettuu nii paljon kuin halusin. Tai enhän mä kilomäärää miettinytkään(jonka muutosta en ees tiiä- meiän vaaka on vanha ja surkee), pääasiassa vyötärön senttejä. Sainhan mä vähän pois, mut en niin paljon kuitenkaan.. Harmittaa myös se, että just tää vika viikko meni syömisien osin huonosti. Tänään tuli energiakriisi, joten join ison jugurttijuoman. Se ei kuulunu mun suunnitelmiin. Okei, lounaaksi söin vaan riisipiirakan, päivällä söin ananasta ja skippasin päivällisen. Mut silti näytän isolta. Toivottavast huome aamul oon hoikempi.

Ja se huomisaamu. Tuli ongelmia matkaan, joten nyt laitan puvun päälle kotona, mutta vasta koululla kaverini kiristävät sen. Harmittaa. Olisin halunnut tulla kouluun valmiina ja hoikkana. Enkä tiiä, kuinka kireelle mun kaverit sitä saa..No, se nähään huomen.

Tällä hetkellä on hyvät fiilikset huomisesta. Tänään oli taas itkupäivä, mutta huomenna luvassa on hauskanpitoa. Aamun jälkeen kaikki stressi on ohi. Oon jo miettiny, et sen jälkeen kun mekko on kiristetty- en saa sitä päivän aikan löysätä. Mutta nyt aion syödä(joten tulee varmast tiukkaa puvus). Oon varannu kouluun mukaan karkkipussinkin, saa nähdä meneekö hetkessä, otan pari miettien, ettei karkki olekkaan niin hyvää vai jätänkö sen avaamatta. En voi kyl tajuu et huomen on se päivä, mitä on ootettu ala-asteikäisestä asti!!

2. im fine..

Tänään olin ihan poikki. Vaikka aamulla söin kunnon aamiaisen, olin koulussa ihan uupunut. Niin uupunut, että itkin. Selitin kaikille, että oon vaa niin väsynyt ja stressaantunut. Ja ei siin mitää ollu, kaikki hyvin. No, kylhä toi stressi/väsymys ainaki oli totta.

Sen takia söinkin koulussa sit ihan kunnolla, sekä kotiin tullessa. Tajusin eilen illalla, että turvotus johtu juuri nesteistä. Join paljon eilen, niin olisi epänormaalia jos se ei näkyisi. Yöllä mietin kaikki tämän päivän ruoat mitä syön. Ostaisin ananasta, joisin vähän vettä, enkä söisi juuri ollenkaan. Tänään tajusin, että mun on nyt pakko syödä. Muute alan itkee taas ja pyörryn kohta. Torstaina syön sitten sitä ananasta yms. oikein olan takaa. Koska en mä voi enää laihtua/lihotakkaan, nyt täytyy vaa saada mahdollinen turvotus pois.

Oon nyt pukeutunu isoihin ja löysiin yläosiin. Perjantaina onkin sitten iso muutos, kun tuun kireessä mekossa. Vaikka en olis paljoo laihtunu, näytän "normaalia" laihemmalta. +isot yläosat on lämpimii(mul on kokoajan kylmä!)

Huomenna koulussa on ruoaksi pizzaa- erittäin harvinaista herkkua! Mut mä en haluu sitä. En just päivää ennen wanhoja(varta vasten sitäkää en oo pitkää aikaan syöny!). Mut en tiiä mitä sanon muille. Tuntuu, että tuol on semmosta porukkaa, jotka jotenki halveksii laihdutusta(koska ei ite siihen pysty?),kuten ne oli jälkkäri-päivänä. Ton takii en tiiä, että kattooks kukaa mua sit sillee woou oot laiha. Aika masentavaa.

3. Pieleen mennyt päivä

Tää päivä on ollut kaikkea muuta kuin onnistunut. Okei, otin kouluun mukaan vesipullon, jonka sain juotua. Kävin hypärillä shoppailemassa, jouduin juoksee ympäriinsä. Ylimääräst liikuntaa- jee! Nää oliki ne hyvin menneet.

Koulussa oli tänään jälkkäriä pitkästä aikaa. Kaikki kaverini ottivat, hakivat useasti lisää. Olin ainoa, joka ei syönyt. Tietenkin siitä lähti ihmettely. Yritin selittää, että söin samanlaista viikonloppuna tosi paljon. Se ei mennyt läpi, sillä viikonloppuna saakin kuulemma herkutella. En tiedä puhuivatko he mitään mennessäni hakemaan lisää vettä. Takaisin tullessani puhe oli siinä, ettei wanhoja varten tarvitse laihduttaa. Pahempi on, jos puku jää sitten liian isoksi. Mun mekossa on nyöritys, sitä saa pienemmälle. Ja mun tarvii laihtuu.

Aamupala oli normaalia pienempi(koska meillä ei ollu hedelmiä!), enkä syönyt koulussa kuin salaattia, leipää ja pari haarukallista ruokaa. Muttei ollut edes nälkä. Hassua. Johtu varmast jatkuvasta veden juonnista. Seuraavan kerran sainkin syödä vasta seitsämältä, kun olin päässyt kuudelta kotiin ja tehnyt ruoan. Ei ollu niinkään nälkä, mua vaan heikotti. Ja sit mä söin ihan hirveän kokosen annoksen. Söin koko päivän edestä. Just näin ei sais käydä.

Pahinta on, että en syönyt(vanhingossa!) oikee mitään koko päivänä, ja sitten syön oikeen ison annoksen. Just tolla tavalla lihoo.
Lihakset tein, mutta olin väsynyt ja tympääntynyt. Ei tuntunu missään.(onneks silti kuitenki tein!)
Ja siin ruoas oli spagettia. Mä olin päättänyt, että tällä viikolla en syö vaaleata leipää, pastaa tai riisiä. Miks tää ei voi onnistua? Miks teen just niin, kuin olin itteltäni kieltänyt? En voi enää lihota wanhoihi mennes(vai voinko?), mutta mun vatsa voi olla turvonnut. Ja se on melkeen pahempi. Nyt näytän taas siltä, että oisin  raskaana. Apua, en haluu näyttää tältä perjantaina!

Juon seuraavina päivinä tosi paljon. Vai kertyyks sillon kehoon nesteitä? Pitäiskö mun olla juomatta? Haluun vaa tietää miten tän turvotuksen sais pois. Että voisin näyttää ees vähä enemmä tolta, miltä tos kuvassa.

4. Neljä päivää. NELJÄ. Herranjumala.

Ahistaa, on enään neljä päivää aikaa. Miten mä muka siinä ajassa ehin laihtua?? Ja vielä pahempaa - mun motivaatio on kadoksissa. Olin lauantaina niin tyytyväinen, kun näytin hyvältä mekossa. Siks on tuntunu, että eihän mun tartte enään.(kyl mun oikeesti tarttee) Ja silloin kun tunnen itseni laihaksi, palkitsen itseni syömällä vähän enemmän, ajatellen: "Tän mä oon nyt ansainnu". Mut eihän se toimi niin!
Tuntuu, että tänään oon syöny paljon, vaikka oikeasti en ole kunnon ateriaa syönyt ollenkaan. Silti olo tuntuu isolta, vyötärö leveältä ja vatsa pullistuneelta. Mietin, että voisin jättää iltapalan välistä, juon sen sijaan vettä. En nimittäin aloittanut tänään suunnitelmieni mukaan: en ottanut kouluun mukaan vesipulloa tai tehnyt aamulla minilihasliikkeitä. Ne voi onneksi tehdä vielä nyt illalla.

Huomasin tänään, että todella moni tyttö koulussamme on laihtunut. Yksin kavereistani todella huomattavasti. Olin kateellinen. Mieli teki kysyä, miten hän on pystynyt siihen. En kysynyt. En halua kuulla yhtään "ei sun tarttis laihduttaa"- kommenttia. Jos nyt sellaisia edes sanottaisiin. Mä haluisin niin kuulla, kuinka joku huomais mun laihtuneen. Niin, että joku vois ihailla, että miten onnistuin..

Pitäis nyt mennä tekemään päivän lihakset. En jaksais yhtään, ja varsinki ku motivaatio hukassa. Mut pakko, en voi livetä nyt. Enää tää viikko, sitten näen tuloksen. Tuloksen, johon oon pyrkiny vuoden toisesta viikosta lähtien.

5. Viikonloppu ohi, huh!

Tänään stressasin todella paljon, oli nimittäin laskiainen. Kaikille oli varattu 3 laskiaispullaa, täynnä hilloa ja kermavaahtoa. Jaiks! Sain kuitenkin sitten sanottua äidilleni, etten halua ja otan mieluummin leipää. Se katso mua eka ihan kauhuissaan ja sit surullisena ja kysy millä kituuttamis dieetillä oikeen oon. Siihe sit selitin et eikun vaan herkkulakossa, jonka kaa se -ihme kyllä- oli ihan fine. Ihmettelin ettei se alkanu kysyy mitää enempää, mutta hyvä niin.

Kävin tänään koiran kanssa lenkillä(huom.jalassa super isot ja painavat kumpparit), sekä perheeni kanssa salilla. Pääsin juoksumatolle!! En kuitenkaan viitsinyt (tarkkeilevien katseiden alla), enkä jaksanut juosta paljoa. Muutenkin on nyt ollut todella voimaton, väsynyt ja kiukkunen olo. No, ihan ymmärrettävää, kun koko ajan vähän nälkä(syönnin jälkeenkin!).

Nyt viikonloppuna söin tosin jättiannoksia, tai sellasia mitä ennen söin. Nyt ne kuitenkin tuntu kauhean suurilta. Onneks en kuitenkaan napostellut ruokien välissä. Tosin rasvaa ja sokereita tuli silti varmasti kaksinkertainen määrä arkeen verrattuna... Nyt vedän vielä kunnon paastoviikon. Saan korvattua ton viikonlopun ja laihdutettua vielä vähän. Eiköhän sitten lopulta olla jo hymyssä suin, kun mekko päällä peilistä itseäni katson.

6. valitusta ja lakkoilua

HUH, mekko oli hyvä! Äiti olikin kaventanu sitä enemmän. Se on ihana. Näytän jo laihalt,viel viikko nii oon varmast super tyytyväinen.:) Ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Täällä tosiaan on ruoka-aika vähä niinku koko ajan. Äitini syömiseni tarkkailut vielä kestän ihan hyvin, mutta sitten on vielä veljeni. Se on alkanu valittaa etten syö kuulem nykyään ollenkaa(itse käy syömäs kermavaahtoo nälkäänsä, et näin). Sit se vaa on: "Syösyösyö!Toi on huolestuttavaa. Sä et syö enään mitään turhaa.". Antais mun vaan olla.

Oon jo monesti sanonu tällee, ja joka kerta siit on sit lähtenyt kauhee marmatus..

Oon siis ollu tän viikon herkkulakossa(myös karkkilakossa, mut nehän nyt lasketaan herkkuihin), ja jatkan sitä wanhoihin asti. Karkkilakon alkamisen aikana mun kaverit oli vaan sillee, ettei mikään lakko kannata, koska sillon tekee vain enemmän mieli. Et kannattais mieluummin syödä vaan pienempiä määriä. Mut mulla se ei toimi niin. Jos mä otan yhden, niin kohta syön ihan hervottomasti. On helpompi olla kokonaan syömättä, kuin maistaa ensin ja ei syödä yhtään enempää. Sillä silloin mun itsekuri lähtee kokonaan. Tän takii ennen näitä lakkoja herkuttelu päätty usein morkkikseen (nyt liika syöminen).

 <-Mulle käy just noin!

7. tuleva viikonloppu ja mekko

Toi eilinen wanhojen-valitus ei nyt kauheest liittyy tähän kiinteytymis-aiheeseen, mut mun oli pakko päästä kirjottaa se. Eilinen oli vaan kaikinpuolin kamala(viel ton postauksen jälkeenki).

Oon nyt menossa äidilleni. Jännittää. Ensinnäki se, että kuinka paljon joudun siellä syömään. Herkkuja tuputetaan koko ajan ja äiti kyttää muutenki syömisiäni. Ja sit siel on mun wanhojen mekko!

Jouduin viemään sen äidille, jotta se kaventais sitä. Se saa mut näyttää vyötäröst isommalt ku oon, joka ei todellakaan oo kivaa. Siks on nii tärkeet et laihtuisin. MUTTA laihtumisella ei oo mitään hyötyä, jos sitä mekkoa ei saa kireämmälle! Siin on nyöritys, mutta kun pari viikkoa sitten sitä testasin(ja viel ruoan jälkeen), nii ne nauhat oli vedettävä ihan finaaliin. Siks sitä pitäis kaventaa, jotta pysyis mun päällä vielä wanhoissa, jolloin oon jo toivottavasti laihtunu.

Viime kerralla, kun olin äidillä, sovitin mekkoa. Koko perhe oli siin ja oli vaa et sehän on nyt hyvä, ei sitä pidä kaventaa ollenkaa! Se tilanne oli ihan järkyttävä. En mitenkään voinu sanoo siihen, että no oon kyllä suunnitellu laihduttaa. Mun äiti ois pillastunu hirveesti ja varmaa pakottau nousee vaa´alle + soittanu jonku puhumis ajan terkkarille. Sil on nimittäin ollu käsitys ties kuinka pitkään, et mulla on syömisongelma yms - silloinkin kun oon syöny ihan normaalisti!! Ajatus sille on varmast tullut siitä, että oon kieltäytynyt välillä pullista/jäätelöstä/karkeista, jota syödään siellä joka päivä.

Yritin sitten sanoa, että aion liikkua ennen wanhoja, muttei se tainnut (haluta) kuunnella. Sanoi kaventavansa mekkoa 0,5cm!- jolloin se näyttäisi hyvältä. Mutta huom. en enää ole samankokoinen kuin pari viikkoa sitten, saati sitten ensiviikon lopulla. Että nyt mua jännittää, paljonko se sitä kavens ja miltä se mun päällä oikein näyttää. Mikäli se on liian iso tms, sanon vaikka että kavennan sen sitten itse. Koska mun pitää laihtuu viel.

8. wanhat-valitus

Huomasin että noi blogitekstien otsikoiden numerot on väärin(vahihoin),  nyt siis enää 8 päivää wanhoihin(tää päivä lasketaan mukaan). Kans toi tekstien julkaisu kellon aika on kaikis väärä, mut sitä en osaa muuttaa.

Tää päivä. Koulussa oli yllättävän hauskaa! Olin energinen. Aamulla tein mini lihaskunnon, joten olin koulussa hereillä. Mut sit ny koulupäivän jälkeen kotona- romahdus. Oon ollu täällä yksin ja itkeny hillittömästi. Koska tää kaikki menee perseelleen.

Pienenä katselin wanhoja ja ihailin niin kauniita prinsessoilta näyttäviä tyttöjä. Odotin milloin olisi minun vuoroni. Yläasteella alkoi pukujen, omantanssin ja koristelun arvostelu kavereiden kanssa. Ajattelin, että wanhat ovat jotai älyttömän hauskaa ja odottamisen arvoista. Lukioon tultaessa odotus alkoi konkretisoitua, odotin sitä yhtä päivää elämässäni, jolloin kaikki olisi täydellistä. Edes kerran, yksi päivä joka olisi täydellinen. Koristelu olisi lumoava, omatanssi olisi hauska, parini olisi hyvännäköinen ja mukava, jatkoilla olisi hauskaa, pääsisimme limusiini kyytiin ja kaikkea. Itsekin olisin kaunis. Päälläni olisi kaunis mekko. Minulla olisi huoliteltu kampaus ja meikki. Olisin pieni ja laiha. Täydellinen päivä. Päivä prinsessana. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan odotusten mukaan...

Tähän asti oikeastaan jokainen juttu on falskannut. Koulullamme ei ole yhteistä jatkopaikkaa, emme saaneet limusiinia, koristelusta ei tule kummoinen, parinsaanti oli stressaavaa/ahdistavaa, eikä tuloskaan ole kovin miellyttävä. Mekko ei ollut unelmamekkoni, se oli vain yksi halvimmista. Mekko saa minut myös näyttämään todellista tukevammalta-ei yhtään kiva. Siksi olen yrittänyt laihduttaa, muttei sekään ole onnistunut kunnolla. Olen vain joutunut stressaamaan syömisiäni ja liikuntaa. Kukaan ei ole huomannut muutosta. Koulussa huomataan vain yksi kavereistani, joka on saanut laihdutettua paljon pienessä ajassa.

 Enhän voi kuitenkaan tietää, miten itse päivä tulee menemään. Tähän mennessä se ei vain vaikuta kovin onnistuneelta. Ei prinsessa päivältä, ei täydelliseltä. Oon jo alkanu oottaa, että koko päivä olisi jo ohi. Päivä jota olen pienestä asti odottanut. En mä tällaista silloin odottanut.

9.ahmatti

Olin aamulla innoissani. Vatsan turvotus oli laskenut ja olo oli laiha. Ajattelin ettei ruoasta saa tulla mulle mitään ongelmaa. Joten tänään söin, ja paljon. Söin varmaa puolet isompii annoksii, kuin yleensä(tai yleensä tän laihdutuksen aikana). Söin useasti-eli pistin kampoihin tolle kellon katselulle. Söin kans sillon kun ei ees ollut nälkä. MIKS?! Yritin olla miettimättä kaloreita, joten nekin lukemat olivat varmasti suuria.
Mulla on iso olo. Kaduttaa vähän. Mietin jo huomista, jolloin syön sitten normaalia vähemmän. Ja nyt meen tekee kunnolla ton lihaskunnon.

Ihan oikeest, jos kerran tunsin itseni laihaks, miks mun piti hävittää se tunne syömällä enemmän??

Lisätty julkaisun jälkeen: Onks mulla oikeesti joku kultakalan muisti?Äsken oli iltaruoka- söin 1,5 ihan hervottoman kokosta piirakkapalaa. Ne oli täynnä rasvaista juustoa. Ja nyt mua ihan oikeesti oksettaa, ja pahasti. Noi palat sisäls varmaa koko ahmimispäivän verran kaloreita. Tähän ei enää melkkä lihaskunto riitä, seuraavat päivät elän miniruoalla ja vedellä. Ja vettä litkin nytki. Yritän ettii kaapistani löysii vaatteita huomiselle, miks niit ei voi löytyy just sillon kun tarvis?

10.It´s time..

Syön nykyään vain tiettyihin aikoihin. Siitä on tullut jo enemmän sääntö, kuin tapa. En saa syödä muuhun aikaan. Syön aamulla herätessäni, sitten lounaan kahdeltatoista(ja koulussa sillon kun on ruokis), välipalan kolmelta, iltaruoan kuudelta ja iltapalan yhdeksältä. Ideana siinä on ajatus, että pitää syödä kolmen tunnin välein(katottu joskus jostain lehdestä). Aamupalan ja lounaan välillä tauko on kuitenkin isompi. Saan syödä ruoan vasta tasalta tai sen jälkeen(jolloin seuraavan ruoan syöntiaika muuttuu)-en pariakaan minuuttia ennen. Mikäli unohdan/en ehdi syödä(niinkuin kävi eilen välipalan kanssa) ja seuraava ateria on lähellä, en saa syödä unohtunutta ateriaa tai sillä seuraavalla yhtään enempää.
Tän takii kyttään kelloa aika paljon, milloin pääsen vihdoin syömään. Tää ei kyl oo ihan normaalia, muttei ainakaan tuu syötyä liikaa. Muistan kaiken mitä oon syönyt.

10. like a balloon..

<--Näytän juuri tuolta! Maha on kuin imapallo. En tajuu mista tää turvotus johtuu(joka kestäny jo pari päivää). Periaatteessa vois turvottaa menkkojen takia- mut ei mulla oo koskaan aiemmin niiden yhteydessä. Oon nyt syönytki hyvin. En mitään turvottavaa, kuten vaaleeta leipää,riisiä tai nuudeleita(jota meillä syodään usein). Turhauttavaa, en näe oonko edistyny vai en. Näytän isolta. Kunpa tää loppuis pian.

11.Work more and u will see results!

Pääsin tänään kokeesta aikasin kotiin tekee vatsoi. En oo tällä hetkellä millään salilla jäsenenä, joten joudun liikkuu kotona. Ja se on ihan perseestä. Koska en voi lämmitellä kunnolla -en pääse juoksee! Ulos en pysty mennä, koska kuolen tuolla kylmyydessä. Siks joudun skippaa noi aerobiset-liikunta hommelit, eli just ne jotka sitä rasvaa polttaa. Auts! Vedän joka päivä pienen sarjan jotakin tiettyä lihasryhmää, ja joka toinen päivä kunnon vatsalihas rääkin. En tee semmosia perus vatsalihaspuristuksii(miks niit kutsutaan??), vaan kaikkii erilaisii, jotka vaikuttaa vatsaan. Kuljen aina mun kerrostalon portaat(joka ei kyl paljoo auta, koska asun niin alhaalla). Tällä viikollaalan kulkee ne astuen joka toisella, ja samalla nostaa jalan eteen(äärettömän vaikee selittää!!).

Koska voin tehdä vain lihaskuntoa, mun on pakko syödä vähemmän.Pakko. Muuten mitään muutosta ei tapahdu.