terveyttä kohti

en tiiä enää mistää mitää.
Toissapäivän olin ihan et: "Nyt lähtee taas laihdutus!" ja liikuin enkä paljoo syöny. Tänään taas pidän koko ajatusta typeränä. En mä oo ylipainonen, mul ei tarvi laihtua. Välillä vatsa pömpöttää ja löllyy-joo, mutta eikös sen sais pois liikunnalla? Ja mä liikun aik paljon, liian paljon syömisiin nähden, koska- Haluun timmin kropan. Lihaksia. Terveyttä. Ei syömättömyys oo ratkasu siihen. Ja syöminen on kuitenkin pakollista, ja usein ruoka on hyvää(miinus rasvaset ällöt). Miks siit pitäis kieltäytyy?

Täydellinen kroppa<3

Tähän vaikutti kans tän päivän liikkatunti. Mun yks kaveri ei oo moneen kuukauteen syöny koulussa ollenkaa-se ottaa ruokaa muttei syö sitä. Kyl siit näkyy et se on lahtunu. Mut tänään näin sen pienes liikkatopis ja järkytyin. Olkapäissä kunnon kuopat, kohdissa joita en ole ikinä kellään nähnyt. Vatsa kaartu sisäänpäin, ei siin ollu mitää muitku luita. Sen luut paisto. Mua ahisti.
Kuinka oon halunnu näyttää tolta? Ei toi oo tervettä. Ja silti se valittaa läskejään. Ei toi oo enää kaunista. Tos näkyy vaan ongelma. Ongelma, jota se ei itte(ehkä?) huomaa. Mut oon kyl huono ihmine sanoo näin, kun kattoo mitä oon ittekki pohtinu, tänne kirjottanu ja miten toiminu.

Siks yritänki nyt taas päästä täst pois. En haluu murehtii ja stressaa yhtää enempää. Mun pitää oppii pitää ittestäni, eikä vaan rankasta kroppaani "liiasta" syömisestä. Haluun oppii olla miettimättä ruokaa sen kummemmin(ei enää kaloreiden laskemista, tai hiilareiden kauhistelua). Haluun syödä normaalisti, mutta mitä on normaali syöminen? En tiiä enää. (Ajatteleeko "normaalit" ihmiset syömistä ollenkaa, kuinka usein ne syö ja kuinka paljon?) Pienempänä kaikki oli niin helppoa. Vielä pari vuottaki sitte oli.

oke, en oo ikin viillelly,eli enemmä toi ruoka

kuulumiset

En oo kirjottanu tänne sataan vuoteen. On ollu vähän kaikenlaista. Ton viimisimmän postauksen jälkeen ajattelin, et mun on nyt pakko saada lisää painoa. Halusin olla ilosempi ja energisempi. En kestäny sitä jatkuvaa  kylmyyttä(+ihmeellisen talviturkin kasvamista kaikkialle/:D) ja sitä, kuinka luut paino istuessa. Ja niimpä mä aloin pyristellä pois laihuusajatuksesta. Ja pääsinkin. En miettinyt kaloreita(ainakaa paljoo) ja olin oikeesti paljon energisempi. Ja musta näytin silti ihan laihalta. Eikä kiinnostanu yhtää lihonko jos syön jotain. Se oli ihanaa.

Sit tapahtu jotain. Näin lehdessä(missmix) jutun Valehtelevien viettelijöiden Lucy Halesta, joka kerto syömishäiriöstään. En lukenu juttua, mut tuli ihme fiilis. Nykyään niin helvetin kaunis tyttö, ja silläki on pyörinyt ajatukset ruoassa ja liikunnassa. Kaunis ja menestynyt. Tyyppi jota oon ihaillut.



Seuraavana päivänä ostin ittelleni Ben & Jerry´sin, jonka olin luvannu ittelleni koeviikon päättymisen jälkeen.(eli palkinnoks.....) Mutta sen syöminen ahisti, iha ekasta lusikallisesta alkaen. En syöny puoliakaan, vaik tuntu et sen pohja olis ollu jo näkyvissä. Ihnotti. Join ties kuinka monta lasillista vettä, ajatellen että jos se vois viedä sen moskan mun sisält vaan pois. Ja kävin salilla. Illalla kertasin yhä uudestaan ja uudestaan päivän syömisiini, skipattui aterioita ja paljon niitä kaloreita nyt tuli.

Siitä lähtien kuiskuttava ääni oli taas päässäni. En saanut napostella. Katoin taas ruokien kaloreita ja mietin mitä söin ja mitä seuraavana päivänä voisin syödä. Pari päivää sitten en syöny yhtää kunnon ateriaa, vain välipaloja.  Energiat oli koko päivän alhaalla, mutta liikuin normaaliaki enemmän. Koulussa oli pitkästä aikaa liikuntaa. Mä en tehny muutaku vertailin itteeni muihin. "Mähä oon iha laiha. Eiku ei. Apua, kuinka laiha toiki ja toi on. Eikä noi kai liiku yhtää(?). Mäki haluun. Oon niin kaukana tollasesta. Liikaa rasvaa mahassa, liian vähän olkapäiväissä. Ei kukaan haluu läskiä, eikä kyl luitakaan. Ja mussa on kumpaakin.."

Seuraavan aamuna näin peilistä kylkiluut. "Ei taas. Ei taas tätä! En saa päätyy taas tähän." Niimpä söin enemmän ja useemmin. Eilen leivoin, söin takinaa, söin valmiita leivoksia, söin kaapista löytyvii keksei ja jäätelöö. Ihan liikaa. Pystyn taas puristelee läskejäni. Silti mä tänäänki söin kunnolla ja herkuttelin(onneks triplasti vähemmän). Puhuin yhden kaverini kanssa pitkästä aikaa. Se käy nykyään joka päivä ja monta kertaa salilla, haluaa päästä kesäkuntoon. Alko ahistaa yhä enemmän. Kesäkunto. Kaikki haluu saavuttaa sen, kaikki pyrkii siihen. Se on joku määränpää, minkä eteen tehään töitä. Se on tärkee asia. Asia, jota kohti munkin pitäis pyrkiä. Kaverini on koko ajan salilla, mä kotona lihoamassa. Mun pitää lopettaa ja ottaa taas itteeni niskasta kiinni.                        
  Jep, tässä sitä taas ollaan.

thinner or stronger?

En oo kauheesti postaillu viime aikoina. Syinä: 1.on ollu kauheest kaikkii koulu juttui, etten oo ehtiny koneelle muutenkaan 2.oon ollu ihan hämilläni et mitä nyt pitäis tehä.

Ajattelin laihtuvani syömällä kunnolla ja liikkumalla. Nyt olen saanut lisättyä liikuntaa, ja ensi viikolla aloitankin jo ihan kunnon treenaamisen(eli enemmän ja enemmän juosemista,tanssia,aerobicia,joogaa...). Ois tosi mahtavaa saada kesäks sixpack, tai ees vähä lihaksii, tai ees litteempi vatsa.

 

Jotta mun lihakset kasvais, mun pitäis syödä. Ja se on tässä se ongelma. Oon tottunu jo pitkään ajatukseen vähäisestä ruoasta. Mikäli syön enemmän kuin normaalisti, tai syön useemman kerrain kuin 5kertaa päivässä tai syön herkkuja, tulee ahistus. Morkkis. Sen takii syön yhä pienii määrii. Mutta silloin jos teen lihaksia, niin laihdun, mutta lihakset taas huononee, surkastuu.. Ajatukset pyörii laihuuden ympärillä. Haluunko olla laiha,litteä,pieni-kyllä. Mutta haluanko nähdä luita vai lihaksia? Päässä oleva ääni pyörii milloin minkäkin ympärillä. Lihaksikas olisi toki terveemmän näkönen, näyttäis kivalta, vaikkei solisluut näkyiskään selvästi.

 

Syödä siis pitäis...Mutku syöminen huutaa sanaa lihoaminen.

ahmija

Ällöttää. Mä vihaan ahmimista. Kun tulee päivän aikan pitkä tauko, ettei syö(tahallaan tai ei), nii sitku syö, nii tuntuu ettei voi lopettaa. Vois vaan syödä ja syödä. Sille ei varmaa tulis mitää loppuu, jos et vetäis itteeni niskast. Mut siihe mennes oon ehtiny jo ahmia. Syöppö! Ahmatti! Possu! soi päässäni. miks tän pitää olla tällast?