ahmija

Ällöttää. Mä vihaan ahmimista. Kun tulee päivän aikan pitkä tauko, ettei syö(tahallaan tai ei), nii sitku syö, nii tuntuu ettei voi lopettaa. Vois vaan syödä ja syödä. Sille ei varmaa tulis mitää loppuu, jos et vetäis itteeni niskast. Mut siihe mennes oon ehtiny jo ahmia. Syöppö! Ahmatti! Possu! soi päässäni. miks tän pitää olla tällast?

namnam...eiku apua!

jos noin kapeet reidet ois, niin ah!

Olin eilen mun kaverin kanssa shoppailemassa. Etin yhest kaupasta farkkuja. Ensinnäkin kokeilin numeroa pienempiä kuin normaalisti- ja ne sopivat! Ja itseasiassa olisin joutunut ostamaan vielä pienemmän koon, kun ne farkut kuulem venyy kauheesti käytössä. Siel ei parhaillaan ollu enää pienempii. Olo oli mahtava! En oo ees tajunnu, et mun jalat ois voinu jossain vaihees laihtuu, mut siltä näyttää. Ihana yllätys!

Mut sit huono juttu. Käytiin kans leffassa- en oo pitkään aikaan ollu. Olin päättänyt, että saan ottaa sinne pari suklaapatukkaa ja jugurttirusinoita. Mut kaupasta löytykin vaan valkosuklaarusinoita<--silloin suklaat ois ollu ihan liikaa! Sit hätäilin, ku alko olla jo kiire, joten päädyin ottamaan semmosen ison malacon(kai?) karkkipussin. Ja mä vaa söin ne suklaat ja puolet 350g pussit. Heti ton jälkee kadutti kauheest. Ahisti ja tunsin itteni kauheeks läskipossuks. Olin luvannu ittelleni pari herkuttelu päivää viikossa, mut ei se tarkotaet saisin ihan hirveesti niit syödä! En syöny iltapalaa(se tuntuu jäävän aika usein pois..). Mut tänään on ollut vieläkin ahistus siitä eilisestä. Ja tän päiväisestä, kun oon syöny normisti(+ehk vähä enemmän), enkä vähän/skipaten mitään, mikä ois ollu eilisen takii kannattavaa. Maha tuntuu vaan pursuuvan farkuista entisestään.

En enää herkuttele tolleen, lupaan sen itselleni. Sillä tolla tavoin en tuu näyttää kesällä siltä miltä haluaisin(ja en kyl muutenkaan, jos en lisää päätöksiä tee).

mennyt loma..

Loman vika päivä.
Oon ollu oikeestaan koko loman sukulaisten luona. En oo tehny mitään. Oikeest, oli päivii jollon en lähtenyt ovesta ulos ollenkaan. Makasin vain sohvalla ja söin. Koko loman. Olin tosi väsynyt koko ajan, masens ja ahistikin.

Ja sit toi syöminen.
Mulla oli sopimus itteni kanssa: vanhojen jälkeen,loman ajan, saan syödä mitä tahansa ja niin paljonku haluan, ilman huonoa omaatuntoa. Mut se oliki vaikeempaa ku kuvittelin. Mietin järjestystä, miten pääsisin takaisin normaaliin syömiseen käsiks(alkaen ykkösestä):

1. saan syödä herkkuja
2. niistä ei saa tulla huonoa omaatuntoa
3. en saa pienentää muita aterioita herkuttelun yms takia
4. alan syödä normaalikokosia annoksia
5. hylkään kolme tuntia ruokailuun- ajatuksen
6. syön silloin kun on nälkä
7. en mieti kaloreita
8. en ajattele mitä oon mennyt syömään
9. en muista mitä oon päivän aikana syöny(koska en oo pistäny merkille)
10. kaikki on normaalisti

Mut ei se ollutkaan niin helppoa. Totutin ajatukseni pieneen ruokamäärään monen viikon ajan.

Oon syöny nyt JOKA päivä herkkuja (leivoksia, karkkia, popcorneja, keksejä...), ja aina on tuntunu morkkis. Ja mä oon syönyt noita herkkuja ihan vapaaehtoisesti- ja vaikkei ois ollu nälkä tai tehny mieli!!(+ eikä ne ees ollu nii hyviä..) Ja muutenki ruokaa oon paljon syönyt. Voisin vaan syödä koko ajan. Ei oo nälkä, mut haluun vaan. Tää varmaa johtuu siit, kun kielsin itteeni jonki aikaa syömäst melkee mitää. Nyt aivot ja keho haluu lisätä rasvakerrosta, mikäli päätyisi taas säästöliekille. Viikkoa vois kuvailla sanalla lihotuskuuri.

tuli tollasiikin syötyä..

En kirjoittanut tänne koko loman aikana, niinkuin olin luvannut. En kuitenkaan pysynyt erossa laihdutusblogeista. Tuntu, että sain niist jotain lohdutusta(?) kun ahdisti.  Ja muutenki toi laihdutus ja ruoast pidättäytyminen oli tavallaan rauhottavaa. Oli jotakin, minkä pystyin (jotenkin) hallitsemaan.
Senkin takia uskon jatkavani tätä. Nousen huomen aamulla vaa´alle ensimmäistä kertaa vanhojen jälkeen. Pelottaa! Toivon vain, ettei paino ois noussu paljoa. Mutta varmastihan se on- söin varmaan enemmän kuin koko joululomalla! Sitä kaikkea rasvan ja sokerin määrää....

Siinä se oli.

Eilen oli wanhat. Toi oli ihana päivä. Kaikki meni hyvin, ja mulla oli äärettömän hauskaa koko päivän ajan. Mukavaa vaihtelua noihin itkupäiviin. Mut toi päivä oli kyllä niin odottamisen arvoinen!
Tyypit ei paljoa kehunu mun mekkoa yms., mut en antanu sen häiritä. Musta olin kaunis ja laiha. Olin TOSI tyytyväinen tuloksiin, mitä aloin hakee tammikuun tokasta viikosta lähtien. Oisin voinu vaan katsella itteeni peilistä. Tietenki mietin, että viel ois voinu, mutta silti. Parempi toi oli, kuin ei mitään.
Mul oli periaate, että kun aamulla se mekko kiristetään, en sitten enää löysäile sitä. Niimpä saan syödä niin paljon kuin huvittaa. Ja todellaki söin.

Siis eilen tuli syötyy varmaa kolmen päivän verran ruokaa. Mä vaa ahmin sitä itteeni(ja sit kuolin ku mekko puristi), veikkei ollu edes nälkä. Veikkaan, että se oli joku aivo/keho juttu. Et nyt täytyy syödä paljon, jos kohta taas rupeen säännöstelee syömisiäni. Söin kans karkkia. Se ei ees ollu nii hyvää, ihanaa ja taivaallista kuin muistin. Silti ahmin niitäki iha hervottomasti. (tuli syötyy kans pizzaa, nugetteja, vaaleet leipää...)

( Mun yks kaveri on laihtunu kyl todella paljon. Kaikki on huolissaan siitä ja sanoo sille et syösyö apua kamalaa syö! Ite en oo sanonu sille mitää. Koska oon sen ihan hyvä kaveri, mun pitäis varmaa puhuu sen kanssa. En kyllä taia olla ihan oikee ihminen siihen,enkä tiiä mitä sanoisin. En tietenkään halua, että sille tulee jotain ongelmaa syömisestä, mut samalla haluisin kysyy silt miltä se tuntuu. Miltä tuntuu, kun kaikki huomaa sun laihtumisen. Ja miten se on pystyny siihen. Sitä en kuitenkaan sais kysyä.)

Mutta mitäs nyt, kun wanhat on ohi? Nyt mulla alko hiihtoloma, ja oon päättänyt, että saan syödä. Saan syödä kaikkia herkkuja ja ruokaa kunnolla, ilman omantunnon tuskia. Sen jälkeen mietin mitä teen. Tuun todennäköisesti lihoo tän loman aikan ihan sikana. Normaali paino tulee taksin, sekä ylimääräistä. Tällä hetkellä se viakuttaa hyvin todennäköiseltä. Tänkin aamun aikana(klo.12.30) oon syöny jo ison kulhollisen muroja, super kalorisen suklaamurukeksin ja kaakaota. Ja voisin syödä vaan koko ajan lisää. Kiellän kuitenkin itteeni ees vähän, joka on kyl vastoin päätöstäni. Mutta jos tää jatkuu tälleen, nii ahmin joka päivä kaikkee turhaa ja ihan hervottoman paljon! Yritän nyt kuitenkin päästä normailiin ruokailuun takasin. Sen takii pidän taukoo tästä blogista ainakin viikon. Jotta omatunto ei kolkuta, ja että pystyisin miettii miten tästä jatkan. Milloin alan treenata kesäkuntoon ja miten. Palaanko normaaliin syömiseen ilman pientä soimaavaa ääntä takaraivossa- se on kyllä ollut jos tiukassa hyyyyyvin pitkään.. No, mut se nähään sitten.

3. Pieleen mennyt päivä

Tää päivä on ollut kaikkea muuta kuin onnistunut. Okei, otin kouluun mukaan vesipullon, jonka sain juotua. Kävin hypärillä shoppailemassa, jouduin juoksee ympäriinsä. Ylimääräst liikuntaa- jee! Nää oliki ne hyvin menneet.

Koulussa oli tänään jälkkäriä pitkästä aikaa. Kaikki kaverini ottivat, hakivat useasti lisää. Olin ainoa, joka ei syönyt. Tietenkin siitä lähti ihmettely. Yritin selittää, että söin samanlaista viikonloppuna tosi paljon. Se ei mennyt läpi, sillä viikonloppuna saakin kuulemma herkutella. En tiedä puhuivatko he mitään mennessäni hakemaan lisää vettä. Takaisin tullessani puhe oli siinä, ettei wanhoja varten tarvitse laihduttaa. Pahempi on, jos puku jää sitten liian isoksi. Mun mekossa on nyöritys, sitä saa pienemmälle. Ja mun tarvii laihtuu.

Aamupala oli normaalia pienempi(koska meillä ei ollu hedelmiä!), enkä syönyt koulussa kuin salaattia, leipää ja pari haarukallista ruokaa. Muttei ollut edes nälkä. Hassua. Johtu varmast jatkuvasta veden juonnista. Seuraavan kerran sainkin syödä vasta seitsämältä, kun olin päässyt kuudelta kotiin ja tehnyt ruoan. Ei ollu niinkään nälkä, mua vaan heikotti. Ja sit mä söin ihan hirveän kokosen annoksen. Söin koko päivän edestä. Just näin ei sais käydä.

Pahinta on, että en syönyt(vanhingossa!) oikee mitään koko päivänä, ja sitten syön oikeen ison annoksen. Just tolla tavalla lihoo.
Lihakset tein, mutta olin väsynyt ja tympääntynyt. Ei tuntunu missään.(onneks silti kuitenki tein!)
Ja siin ruoas oli spagettia. Mä olin päättänyt, että tällä viikolla en syö vaaleata leipää, pastaa tai riisiä. Miks tää ei voi onnistua? Miks teen just niin, kuin olin itteltäni kieltänyt? En voi enää lihota wanhoihi mennes(vai voinko?), mutta mun vatsa voi olla turvonnut. Ja se on melkeen pahempi. Nyt näytän taas siltä, että oisin  raskaana. Apua, en haluu näyttää tältä perjantaina!

Juon seuraavina päivinä tosi paljon. Vai kertyyks sillon kehoon nesteitä? Pitäiskö mun olla juomatta? Haluun vaa tietää miten tän turvotuksen sais pois. Että voisin näyttää ees vähä enemmä tolta, miltä tos kuvassa.

6. valitusta ja lakkoilua

HUH, mekko oli hyvä! Äiti olikin kaventanu sitä enemmän. Se on ihana. Näytän jo laihalt,viel viikko nii oon varmast super tyytyväinen.:) Ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Täällä tosiaan on ruoka-aika vähä niinku koko ajan. Äitini syömiseni tarkkailut vielä kestän ihan hyvin, mutta sitten on vielä veljeni. Se on alkanu valittaa etten syö kuulem nykyään ollenkaa(itse käy syömäs kermavaahtoo nälkäänsä, et näin). Sit se vaa on: "Syösyösyö!Toi on huolestuttavaa. Sä et syö enään mitään turhaa.". Antais mun vaan olla.

Oon jo monesti sanonu tällee, ja joka kerta siit on sit lähtenyt kauhee marmatus..

Oon siis ollu tän viikon herkkulakossa(myös karkkilakossa, mut nehän nyt lasketaan herkkuihin), ja jatkan sitä wanhoihin asti. Karkkilakon alkamisen aikana mun kaverit oli vaan sillee, ettei mikään lakko kannata, koska sillon tekee vain enemmän mieli. Et kannattais mieluummin syödä vaan pienempiä määriä. Mut mulla se ei toimi niin. Jos mä otan yhden, niin kohta syön ihan hervottomasti. On helpompi olla kokonaan syömättä, kuin maistaa ensin ja ei syödä yhtään enempää. Sillä silloin mun itsekuri lähtee kokonaan. Tän takii ennen näitä lakkoja herkuttelu päätty usein morkkikseen (nyt liika syöminen).

 <-Mulle käy just noin!

9.ahmatti

Olin aamulla innoissani. Vatsan turvotus oli laskenut ja olo oli laiha. Ajattelin ettei ruoasta saa tulla mulle mitään ongelmaa. Joten tänään söin, ja paljon. Söin varmaa puolet isompii annoksii, kuin yleensä(tai yleensä tän laihdutuksen aikana). Söin useasti-eli pistin kampoihin tolle kellon katselulle. Söin kans sillon kun ei ees ollut nälkä. MIKS?! Yritin olla miettimättä kaloreita, joten nekin lukemat olivat varmasti suuria.
Mulla on iso olo. Kaduttaa vähän. Mietin jo huomista, jolloin syön sitten normaalia vähemmän. Ja nyt meen tekee kunnolla ton lihaskunnon.

Ihan oikeest, jos kerran tunsin itseni laihaks, miks mun piti hävittää se tunne syömällä enemmän??

Lisätty julkaisun jälkeen: Onks mulla oikeesti joku kultakalan muisti?Äsken oli iltaruoka- söin 1,5 ihan hervottoman kokosta piirakkapalaa. Ne oli täynnä rasvaista juustoa. Ja nyt mua ihan oikeesti oksettaa, ja pahasti. Noi palat sisäls varmaa koko ahmimispäivän verran kaloreita. Tähän ei enää melkkä lihaskunto riitä, seuraavat päivät elän miniruoalla ja vedellä. Ja vettä litkin nytki. Yritän ettii kaapistani löysii vaatteita huomiselle, miks niit ei voi löytyy just sillon kun tarvis?