Siinä se oli.

Eilen oli wanhat. Toi oli ihana päivä. Kaikki meni hyvin, ja mulla oli äärettömän hauskaa koko päivän ajan. Mukavaa vaihtelua noihin itkupäiviin. Mut toi päivä oli kyllä niin odottamisen arvoinen!
Tyypit ei paljoa kehunu mun mekkoa yms., mut en antanu sen häiritä. Musta olin kaunis ja laiha. Olin TOSI tyytyväinen tuloksiin, mitä aloin hakee tammikuun tokasta viikosta lähtien. Oisin voinu vaan katsella itteeni peilistä. Tietenki mietin, että viel ois voinu, mutta silti. Parempi toi oli, kuin ei mitään.
Mul oli periaate, että kun aamulla se mekko kiristetään, en sitten enää löysäile sitä. Niimpä saan syödä niin paljon kuin huvittaa. Ja todellaki söin.

Siis eilen tuli syötyy varmaa kolmen päivän verran ruokaa. Mä vaa ahmin sitä itteeni(ja sit kuolin ku mekko puristi), veikkei ollu edes nälkä. Veikkaan, että se oli joku aivo/keho juttu. Et nyt täytyy syödä paljon, jos kohta taas rupeen säännöstelee syömisiäni. Söin kans karkkia. Se ei ees ollu nii hyvää, ihanaa ja taivaallista kuin muistin. Silti ahmin niitäki iha hervottomasti. (tuli syötyy kans pizzaa, nugetteja, vaaleet leipää...)

( Mun yks kaveri on laihtunu kyl todella paljon. Kaikki on huolissaan siitä ja sanoo sille et syösyö apua kamalaa syö! Ite en oo sanonu sille mitää. Koska oon sen ihan hyvä kaveri, mun pitäis varmaa puhuu sen kanssa. En kyllä taia olla ihan oikee ihminen siihen,enkä tiiä mitä sanoisin. En tietenkään halua, että sille tulee jotain ongelmaa syömisestä, mut samalla haluisin kysyy silt miltä se tuntuu. Miltä tuntuu, kun kaikki huomaa sun laihtumisen. Ja miten se on pystyny siihen. Sitä en kuitenkaan sais kysyä.)

Mutta mitäs nyt, kun wanhat on ohi? Nyt mulla alko hiihtoloma, ja oon päättänyt, että saan syödä. Saan syödä kaikkia herkkuja ja ruokaa kunnolla, ilman omantunnon tuskia. Sen jälkeen mietin mitä teen. Tuun todennäköisesti lihoo tän loman aikan ihan sikana. Normaali paino tulee taksin, sekä ylimääräistä. Tällä hetkellä se viakuttaa hyvin todennäköiseltä. Tänkin aamun aikana(klo.12.30) oon syöny jo ison kulhollisen muroja, super kalorisen suklaamurukeksin ja kaakaota. Ja voisin syödä vaan koko ajan lisää. Kiellän kuitenkin itteeni ees vähän, joka on kyl vastoin päätöstäni. Mutta jos tää jatkuu tälleen, nii ahmin joka päivä kaikkee turhaa ja ihan hervottoman paljon! Yritän nyt kuitenkin päästä normailiin ruokailuun takasin. Sen takii pidän taukoo tästä blogista ainakin viikon. Jotta omatunto ei kolkuta, ja että pystyisin miettii miten tästä jatkan. Milloin alan treenata kesäkuntoon ja miten. Palaanko normaaliin syömiseen ilman pientä soimaavaa ääntä takaraivossa- se on kyllä ollut jos tiukassa hyyyyyvin pitkään.. No, mut se nähään sitten.

1. Finally

Apua, huomenna on wanhat!! En pysty käsittää et ne vihdoin on. Mua ei jännitä oikeestaan ollenkaa- kunha vaa innostuttaa. No, mut oonko tyytyväinen saavutuksiini? Oon ja en.

Oot ittestäni ihan sairaan ylpee. Sain pidettyy karkki- ja herkkulakon, vaikka herkuttelen normaalista paljon. Ton takii varmastikki mun ihoki on nyt semi hyvä. Söin kans tervellisesti.
En saanu laihdutettuu nii paljon kuin halusin. Tai enhän mä kilomäärää miettinytkään(jonka muutosta en ees tiiä- meiän vaaka on vanha ja surkee), pääasiassa vyötärön senttejä. Sainhan mä vähän pois, mut en niin paljon kuitenkaan.. Harmittaa myös se, että just tää vika viikko meni syömisien osin huonosti. Tänään tuli energiakriisi, joten join ison jugurttijuoman. Se ei kuulunu mun suunnitelmiin. Okei, lounaaksi söin vaan riisipiirakan, päivällä söin ananasta ja skippasin päivällisen. Mut silti näytän isolta. Toivottavast huome aamul oon hoikempi.

Ja se huomisaamu. Tuli ongelmia matkaan, joten nyt laitan puvun päälle kotona, mutta vasta koululla kaverini kiristävät sen. Harmittaa. Olisin halunnut tulla kouluun valmiina ja hoikkana. Enkä tiiä, kuinka kireelle mun kaverit sitä saa..No, se nähään huomen.

Tällä hetkellä on hyvät fiilikset huomisesta. Tänään oli taas itkupäivä, mutta huomenna luvassa on hauskanpitoa. Aamun jälkeen kaikki stressi on ohi. Oon jo miettiny, et sen jälkeen kun mekko on kiristetty- en saa sitä päivän aikan löysätä. Mutta nyt aion syödä(joten tulee varmast tiukkaa puvus). Oon varannu kouluun mukaan karkkipussinkin, saa nähdä meneekö hetkessä, otan pari miettien, ettei karkki olekkaan niin hyvää vai jätänkö sen avaamatta. En voi kyl tajuu et huomen on se päivä, mitä on ootettu ala-asteikäisestä asti!!

2. im fine..

Tänään olin ihan poikki. Vaikka aamulla söin kunnon aamiaisen, olin koulussa ihan uupunut. Niin uupunut, että itkin. Selitin kaikille, että oon vaa niin väsynyt ja stressaantunut. Ja ei siin mitää ollu, kaikki hyvin. No, kylhä toi stressi/väsymys ainaki oli totta.

Sen takia söinkin koulussa sit ihan kunnolla, sekä kotiin tullessa. Tajusin eilen illalla, että turvotus johtu juuri nesteistä. Join paljon eilen, niin olisi epänormaalia jos se ei näkyisi. Yöllä mietin kaikki tämän päivän ruoat mitä syön. Ostaisin ananasta, joisin vähän vettä, enkä söisi juuri ollenkaan. Tänään tajusin, että mun on nyt pakko syödä. Muute alan itkee taas ja pyörryn kohta. Torstaina syön sitten sitä ananasta yms. oikein olan takaa. Koska en mä voi enää laihtua/lihotakkaan, nyt täytyy vaa saada mahdollinen turvotus pois.

Oon nyt pukeutunu isoihin ja löysiin yläosiin. Perjantaina onkin sitten iso muutos, kun tuun kireessä mekossa. Vaikka en olis paljoo laihtunu, näytän "normaalia" laihemmalta. +isot yläosat on lämpimii(mul on kokoajan kylmä!)

Huomenna koulussa on ruoaksi pizzaa- erittäin harvinaista herkkua! Mut mä en haluu sitä. En just päivää ennen wanhoja(varta vasten sitäkää en oo pitkää aikaan syöny!). Mut en tiiä mitä sanon muille. Tuntuu, että tuol on semmosta porukkaa, jotka jotenki halveksii laihdutusta(koska ei ite siihen pysty?),kuten ne oli jälkkäri-päivänä. Ton takii en tiiä, että kattooks kukaa mua sit sillee woou oot laiha. Aika masentavaa.

6. valitusta ja lakkoilua

HUH, mekko oli hyvä! Äiti olikin kaventanu sitä enemmän. Se on ihana. Näytän jo laihalt,viel viikko nii oon varmast super tyytyväinen.:) Ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Täällä tosiaan on ruoka-aika vähä niinku koko ajan. Äitini syömiseni tarkkailut vielä kestän ihan hyvin, mutta sitten on vielä veljeni. Se on alkanu valittaa etten syö kuulem nykyään ollenkaa(itse käy syömäs kermavaahtoo nälkäänsä, et näin). Sit se vaa on: "Syösyösyö!Toi on huolestuttavaa. Sä et syö enään mitään turhaa.". Antais mun vaan olla.

Oon jo monesti sanonu tällee, ja joka kerta siit on sit lähtenyt kauhee marmatus..

Oon siis ollu tän viikon herkkulakossa(myös karkkilakossa, mut nehän nyt lasketaan herkkuihin), ja jatkan sitä wanhoihin asti. Karkkilakon alkamisen aikana mun kaverit oli vaan sillee, ettei mikään lakko kannata, koska sillon tekee vain enemmän mieli. Et kannattais mieluummin syödä vaan pienempiä määriä. Mut mulla se ei toimi niin. Jos mä otan yhden, niin kohta syön ihan hervottomasti. On helpompi olla kokonaan syömättä, kuin maistaa ensin ja ei syödä yhtään enempää. Sillä silloin mun itsekuri lähtee kokonaan. Tän takii ennen näitä lakkoja herkuttelu päätty usein morkkikseen (nyt liika syöminen).

 <-Mulle käy just noin!

7. tuleva viikonloppu ja mekko

Toi eilinen wanhojen-valitus ei nyt kauheest liittyy tähän kiinteytymis-aiheeseen, mut mun oli pakko päästä kirjottaa se. Eilinen oli vaan kaikinpuolin kamala(viel ton postauksen jälkeenki).

Oon nyt menossa äidilleni. Jännittää. Ensinnäki se, että kuinka paljon joudun siellä syömään. Herkkuja tuputetaan koko ajan ja äiti kyttää muutenki syömisiäni. Ja sit siel on mun wanhojen mekko!

Jouduin viemään sen äidille, jotta se kaventais sitä. Se saa mut näyttää vyötäröst isommalt ku oon, joka ei todellakaan oo kivaa. Siks on nii tärkeet et laihtuisin. MUTTA laihtumisella ei oo mitään hyötyä, jos sitä mekkoa ei saa kireämmälle! Siin on nyöritys, mutta kun pari viikkoa sitten sitä testasin(ja viel ruoan jälkeen), nii ne nauhat oli vedettävä ihan finaaliin. Siks sitä pitäis kaventaa, jotta pysyis mun päällä vielä wanhoissa, jolloin oon jo toivottavasti laihtunu.

Viime kerralla, kun olin äidillä, sovitin mekkoa. Koko perhe oli siin ja oli vaa et sehän on nyt hyvä, ei sitä pidä kaventaa ollenkaa! Se tilanne oli ihan järkyttävä. En mitenkään voinu sanoo siihen, että no oon kyllä suunnitellu laihduttaa. Mun äiti ois pillastunu hirveesti ja varmaa pakottau nousee vaa´alle + soittanu jonku puhumis ajan terkkarille. Sil on nimittäin ollu käsitys ties kuinka pitkään, et mulla on syömisongelma yms - silloinkin kun oon syöny ihan normaalisti!! Ajatus sille on varmast tullut siitä, että oon kieltäytynyt välillä pullista/jäätelöstä/karkeista, jota syödään siellä joka päivä.

Yritin sitten sanoa, että aion liikkua ennen wanhoja, muttei se tainnut (haluta) kuunnella. Sanoi kaventavansa mekkoa 0,5cm!- jolloin se näyttäisi hyvältä. Mutta huom. en enää ole samankokoinen kuin pari viikkoa sitten, saati sitten ensiviikon lopulla. Että nyt mua jännittää, paljonko se sitä kavens ja miltä se mun päällä oikein näyttää. Mikäli se on liian iso tms, sanon vaikka että kavennan sen sitten itse. Koska mun pitää laihtuu viel.

8. wanhat-valitus

Huomasin että noi blogitekstien otsikoiden numerot on väärin(vahihoin),  nyt siis enää 8 päivää wanhoihin(tää päivä lasketaan mukaan). Kans toi tekstien julkaisu kellon aika on kaikis väärä, mut sitä en osaa muuttaa.

Tää päivä. Koulussa oli yllättävän hauskaa! Olin energinen. Aamulla tein mini lihaskunnon, joten olin koulussa hereillä. Mut sit ny koulupäivän jälkeen kotona- romahdus. Oon ollu täällä yksin ja itkeny hillittömästi. Koska tää kaikki menee perseelleen.

Pienenä katselin wanhoja ja ihailin niin kauniita prinsessoilta näyttäviä tyttöjä. Odotin milloin olisi minun vuoroni. Yläasteella alkoi pukujen, omantanssin ja koristelun arvostelu kavereiden kanssa. Ajattelin, että wanhat ovat jotai älyttömän hauskaa ja odottamisen arvoista. Lukioon tultaessa odotus alkoi konkretisoitua, odotin sitä yhtä päivää elämässäni, jolloin kaikki olisi täydellistä. Edes kerran, yksi päivä joka olisi täydellinen. Koristelu olisi lumoava, omatanssi olisi hauska, parini olisi hyvännäköinen ja mukava, jatkoilla olisi hauskaa, pääsisimme limusiini kyytiin ja kaikkea. Itsekin olisin kaunis. Päälläni olisi kaunis mekko. Minulla olisi huoliteltu kampaus ja meikki. Olisin pieni ja laiha. Täydellinen päivä. Päivä prinsessana. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan odotusten mukaan...

Tähän asti oikeastaan jokainen juttu on falskannut. Koulullamme ei ole yhteistä jatkopaikkaa, emme saaneet limusiinia, koristelusta ei tule kummoinen, parinsaanti oli stressaavaa/ahdistavaa, eikä tuloskaan ole kovin miellyttävä. Mekko ei ollut unelmamekkoni, se oli vain yksi halvimmista. Mekko saa minut myös näyttämään todellista tukevammalta-ei yhtään kiva. Siksi olen yrittänyt laihduttaa, muttei sekään ole onnistunut kunnolla. Olen vain joutunut stressaamaan syömisiäni ja liikuntaa. Kukaan ei ole huomannut muutosta. Koulussa huomataan vain yksi kavereistani, joka on saanut laihdutettua paljon pienessä ajassa.

 Enhän voi kuitenkaan tietää, miten itse päivä tulee menemään. Tähän mennessä se ei vain vaikuta kovin onnistuneelta. Ei prinsessa päivältä, ei täydelliseltä. Oon jo alkanu oottaa, että koko päivä olisi jo ohi. Päivä jota olen pienestä asti odottanut. En mä tällaista silloin odottanut.

13.Viikonloppu on pahin.

Viikonloppu. Sillon ei olla koulussa, poissa ruoan ääreltä.
Ja mun perhe ostaa ain kauheest herkkui viikonloppusin. Ei oo kovin kiva ku isä tunkee karkkipussia nenän alle, jotta oikein haistan niide tuoksun. Mut ei, oon karkkilakossa. Oon ollu karkkilakossa nyt jo kolme viikkoa ja aion jatkaa wanhoihin asti.(mun tekis kyl niin mieli karkkii-en kestä!) Ens viikolla alotan kans herkkulakon, niin et en saa syödä niitkää ollenkaan(nyt oon välillä ottanu ja sit juonu kauheest vettä päälle). Hirvittää kyl seuraava viikonloppu-oon sillon äidilläni. Se leipoo ja ostaa ain tosi paljo kaikkii herkkui ja sit kyttää et syönhän niit. Ahistavaa..

14.days..

Heissan!

Alotin nyt sitte bloggaamisen, josta toivon saavani motivaatiota laihtumiseen. Ideana olisi olla mahdollisimman laiha,pieni, vanhojentansseissa, joihin on enää 14 päivää. Onnistuuko se?Toivon todellla.

Vanhojentanssien ideahan on hauskanpito, toisiin tutustuminen ja näyttäminen että me ollaan nyt koulun vanhimpia. Mut nykyään siitä on tullut tytöille prinsessa päivä- tai ainakin mulle. Haluan olla silloin mahdollisimman kaunis ja laiha, jota muut voivat katsoa wau. (<--itse olen katsellut tanssijoita edellisvuosina)

Vaikka ideana on nyt laihdutus vain vanhoihin, saa nähä jatkuuko se (uskon). Kesä, ranta ja auringonotto on nyt kuitenkin tulossa...Oon aina ollut hoikka, mutta pyykkilauta-vatsasta oon voinu vaa uneksia. Ois niin ihanaa jos vatsa olis ihan litteä, eikä ois ollenkaan ylimääräistä! Tähän yritän vielä näiden kahden viikon aikana. Täytyy vaan tehä viel enemmän töitä kuin nyt..