Täällä tosiaan on ruoka-aika vähä niinku koko ajan. Äitini syömiseni tarkkailut vielä kestän ihan hyvin, mutta sitten on vielä veljeni. Se on alkanu valittaa etten syö kuulem nykyään ollenkaa(itse käy syömäs kermavaahtoo nälkäänsä, et näin). Sit se vaa on: "Syösyösyö!Toi on huolestuttavaa. Sä et syö enään mitään turhaa.". Antais mun vaan olla.
Oon jo monesti sanonu tällee, ja joka kerta siit on sit lähtenyt kauhee marmatus..
Oon siis ollu tän viikon herkkulakossa(myös karkkilakossa, mut nehän nyt lasketaan herkkuihin), ja jatkan sitä wanhoihin asti. Karkkilakon alkamisen aikana mun kaverit oli vaan sillee, ettei mikään lakko kannata, koska sillon tekee vain enemmän mieli. Et kannattais mieluummin syödä vaan pienempiä määriä. Mut mulla se ei toimi niin. Jos mä otan yhden, niin kohta syön ihan hervottomasti. On helpompi olla kokonaan syömättä, kuin maistaa ensin ja ei syödä yhtään enempää. Sillä silloin mun itsekuri lähtee kokonaan. Tän takii ennen näitä lakkoja herkuttelu päätty usein morkkikseen (nyt liika syöminen).
<-Mulle käy just noin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti