1. Finally

Apua, huomenna on wanhat!! En pysty käsittää et ne vihdoin on. Mua ei jännitä oikeestaan ollenkaa- kunha vaa innostuttaa. No, mut oonko tyytyväinen saavutuksiini? Oon ja en.

Oot ittestäni ihan sairaan ylpee. Sain pidettyy karkki- ja herkkulakon, vaikka herkuttelen normaalista paljon. Ton takii varmastikki mun ihoki on nyt semi hyvä. Söin kans tervellisesti.
En saanu laihdutettuu nii paljon kuin halusin. Tai enhän mä kilomäärää miettinytkään(jonka muutosta en ees tiiä- meiän vaaka on vanha ja surkee), pääasiassa vyötärön senttejä. Sainhan mä vähän pois, mut en niin paljon kuitenkaan.. Harmittaa myös se, että just tää vika viikko meni syömisien osin huonosti. Tänään tuli energiakriisi, joten join ison jugurttijuoman. Se ei kuulunu mun suunnitelmiin. Okei, lounaaksi söin vaan riisipiirakan, päivällä söin ananasta ja skippasin päivällisen. Mut silti näytän isolta. Toivottavast huome aamul oon hoikempi.

Ja se huomisaamu. Tuli ongelmia matkaan, joten nyt laitan puvun päälle kotona, mutta vasta koululla kaverini kiristävät sen. Harmittaa. Olisin halunnut tulla kouluun valmiina ja hoikkana. Enkä tiiä, kuinka kireelle mun kaverit sitä saa..No, se nähään huomen.

Tällä hetkellä on hyvät fiilikset huomisesta. Tänään oli taas itkupäivä, mutta huomenna luvassa on hauskanpitoa. Aamun jälkeen kaikki stressi on ohi. Oon jo miettiny, et sen jälkeen kun mekko on kiristetty- en saa sitä päivän aikan löysätä. Mutta nyt aion syödä(joten tulee varmast tiukkaa puvus). Oon varannu kouluun mukaan karkkipussinkin, saa nähdä meneekö hetkessä, otan pari miettien, ettei karkki olekkaan niin hyvää vai jätänkö sen avaamatta. En voi kyl tajuu et huomen on se päivä, mitä on ootettu ala-asteikäisestä asti!!